Ilmiöt yhdistävät oppiaineita, opettajia ja luokkia uudenlaiseen yhdessä tekemiseen ja asiayhteyksien näkemiseen. Tällaisessa laajassa tekemisessä kannattaa myös työmenetelmien kirjo pitää riittävän laajana, jotta oppilasryhmät löytävät oman tapansa ilmaista itseään. Koodaaminen on luova itseilmaisun muoto, joka mahdollistaa interaktiivisen median tuottamisen. Koodaus kannattaa pitää luku-, kirjoitus-, lasku- ja piirustustaidon rinnalla yleisenä opiskelun työvälineenä, etenkin ilmiöprojekteissa.
Ilmiöpohjainen opetus
Ilmiöpohjaisessa opetuksessa yhdistetään monien oppiaineiden opetusta yhteen ilmiöön, jota oppilaat tutkivat erilaisissa ryhmissä omissa projekteissaan. Yhteinen ilmiö toimii eri projektit yhdistävänä tekijänä, mutta tekijäryhmillä on tyypillisesti paljon päätösvaltaa oman projektinsa tavoitteiden, tulosten ja työmenetelmien valinnassa.
Opetushallituksen määritelmässä ilmiö on “aistein havaittava, mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma tai vaikkapa tunteisiin liittyvä kokemus”.
Opettajien vastuulla on varmistaa, että oppilasryhmien projektit ovat sopivan haastavia. Projektin ei pidä olla rutiinitekemistä, mutta ei myöskään liian kunnianhimoinen. Ja kunkin projektin tulisi tietenkin edistää jokaisen oppijan oppimistavoitteita sopivalla tavalla.
Ilmiöoppiminen edellyttää useamman oppiaineen opettajan yhteistyötä. Pienimmillään tähän riittää kaksi eri aineen opettajaa, laajimmillaan ilmiöitä voidaan järjestää koko koulun tai usean koulun yhteisinä tempauksia, joihin koko opettajakunta ja oppilaat osallistuvat. Ja mikään ei tietysti estä alkuopetuksen luokanopettajaa hyödyntämästä ilmiöpohjaisuutta lähes kaikessa opetuksessaan, koska luokanopettajalla on useita oppiaineita joka tapauksessa vastuullaan.
Projektioppiminen
Projektityöskentely koulussa tai työelämässä on pohjimmiltaan samankaltaista. Projektilla on kesto, tekijät, resurssit ja tavoitteet. Resursseihin kuuluvat välineet, työkalut ja materiaalit, joita työssä voidaan käyttää.
Digitaalisen tiedon aikakaudella tieto ei enää ole rajallinen resurssi. Ennen vanhaan pääsy tietokirjaan piti varmistaa, mutta nykyisin tietoa ja epätietoa on netti pullollaan. Tärkeämmässä roolissa ovat työskentelymenetelmät sekä ne välineet ja työtavat, joita projektin osallistujat osaavat käyttää.
Työelämässä usein odotetaan, että tekijät hallitsevat välineet ja työtavat riittävän hyvin, jotta he voivat työskennellä tehokkaasti. Opetustilanteessa tässä ollaan joustavampia, sillä välineiden ja työtapojen oppiminen on osa hyvää lopputulemaa.
Modernit työmenetelmät ja -taidot
Tietotyöläisen työmenetelmät ovat perinteisesti olleet kirjoitus-, luku- ja laskutaito. Näihin voi hyvin lisätä monenlaisia ajattelun ja tietotyön taitoja, jotka Suomen OPSin laaja-alaiset osaamisalueet sinänsä kattavat.
Mutta nykyisessä tietoteknisessä yhteiskunnassa on hyvä huomioida nykyaikainen tietotekniikka ja sen mahdollisuudet itseilmaisussa ja viestinnässä. Pelkkä luku- ja laskutaito riittävät kun käytössä on kyniä ja paperia, mutta tietotekniikan kanssa olisi muitakin työmenetelmiä tarjolla.
Piirtäminen, säveltäminen, valokuvaus, äänitys, videointi, multimedian editointi ja verkon julkaisupaikkojen hyödyntäminen ovat esimerkkejä taidoista, joita nykyinen mediakenttä edellyttää ja joita olisi hyvä oppia koulussakin.
Sähköposti, foorumit, wikit, blogit, somepalvelut, pikaviestimet, meemit, visuaalinen kerronta ja viestintäalakulttuurit ovat esimerkkejä viestintäpuolen osaamisesta, joita tarvitaan viestinnässä.
Koodaus työmenetelmänä
Tietotekniikan käyttötaidoista kenties jaloin on tietokoneen komentaminen, eli ohjelmointi, eli koodaus. Koodaamalla ihminen on koneen herra ja päättää, mitä koneen tulee tehdä tietyn ongelman ratkaisemisessa tai tavoitteen saavuttamisessa. Ja koodausta (kuten kirjoittamista) oppii parhaiten harjoittelemalla. Tästä syystä peruskoulussakin koodataan.
Koodaus voi monelle kuulostaa tekniseltä ja matemaattiselta, mutta koodaus on itse asiassa luovaa itsensä ilmaisua monimediallisella tavalla. Toki, koska tietokone on tyhmä, ohjelmoijan on ilmaistava itsensä hyvin tarkasti. Tämä ilmaiseminen vaatii ajattelun selkeyttä ja loogisuutta. Mutta mitä ohjelmoinnilla sitten tavoitellaan onkin paljon luovempaa ja arvokkaampaa.
Aivan kuten kirjainten raapustamisen perusteetkin ovat hyvin teknisiä ja hienomotorisia, romaanin kirjoittaminen on luovaa itseilmaisua. Kirjailija tarvitsee vielä kirjaimia, mutta ne ovat sivuosassa.
Ohjelmointi mahdollistaa oman ajattelun ulkoistaminen modernilla tavalla. Lopputulos voi olla digitarina tai interaktiivinen tuotos (esim. peli), jossa yhdistyvät koodaustaito, visuaalinen ilmaisu, tarinankerronta, musiikilliset taidot ja mielikuvitus.
Kun siis seuraavan kerran olet käynnistämässä projektia oppilaittesi kanssa, anna heille mahdollisuus hyödyntää myös koodausta työssään. Nykyiset ohjelmointivälineet soveltuvat jo 5-vuotiaille eli niillä voi helposti ja nopeasti tuottaa tekijöidensä näköistä interaktiivista mediaa.
Opettajan ei tarvitse olla ohjelmoinnin ammattilainen, mutta joitain perustaitoja ja -ymmärrystä on hyvä hankkia. Niitä voi hankkia monista lähteistä, myös Suomen Koodikoulun tuottamista opettajan oppaista.
Vastaa